Brändiviestintäpäällikkö Mari Primetta

Tulin töihin Genelecille vuonna 2006. Tiesin Genelecistä hieman entuudestaan, sillä eräs kaverini oli täällä töissä. Aina kun näin häntä, kysyin, oletko vieläkin siellä Genelecillä, ja aina hän vastasi myöntävästi. Ajattelin, että hänen täytyy viihtyä työssään hyvin. Hän on muuten vieläkin töissä Genelecillä. Silloinen työpaikkani oli juuri siirtynyt äitiyslomani aikaan toiselle paikkakunnalle ja koska muutto ei ollut minulle vaihtoehto, päätin itsekin tarttua puhelimeen ja kysyä Geneleciltä töitä. Aloitin työni myyntisihteerinä heti seuraavalla viikolla. Parin vuoden kuluttua siirryin mielenkiintoiseen työhön vientikaupan puolelle ja samaan aikaan tein jonkin verran myös markkinointiin liittyviä tehtäviä.

Minulle erityisen merkityksellinen hetki oli se, kun vuonna 2011 toimitusjohtajamme Siamäk Naghian kysyi, haluaisinko siirtyä kokonaan markkinointitiimiin. Tämä polku minkä olen saanut kulkea sen jälkeen, on ollut mielenkiintoinen ja antoisa ja olen saanut oppia paljon uutta. Olen ollut aitiopaikalla seuraamassa Genelecin tarinaa ja siinä rinnalla kasvanut ja kehittynyt markkinoinnin ammattilaisena. En pelkästään yrityksen tarpeiden mukaan, vaan myös omien edellytysten, mielenkiinnon ja vahvuuksien mukaan ja minua on tuettu koko ajan matkallani. Opittavaa ja koettavaa on vielä paljon ja odotan innolla tulevia vuosia. Koen tärkeänä ja myös ihan perusedellytyksenä sen, että omat arvoni ovat yhteneväiset Genelecin arvojen kanssa. Esimerkiksi vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyvät asiat ovat lähellä sydäntäni ja olen iloinen siitä että myös Genelecille nämä asiat ovat tärkeitä ja niihin panostetaan.

Olen perusluonteeltani ujo, ja aina jos olen voinut välttää huomion keskipisteenä olemisen, olen tehnyt sen. Olen välillä pohtinut, voinko ujona ihmisenä onnistua viestintätehtävissä. Uskon että voin ja vahvuuteni on se, että kuuntelen ja tarkkailen, aistin ympäristöä ja ihmisiä. Käytin vuosien ajan energiaa pyrkien peittämään ujouteni esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden välttelyllä. Genelecin perustajan, Ilpon, joka oli myös perusluonteeltaan ujo, esimerkin rohkaisemana päätin, että en enää häpeä tai pyri peittelemään ujouttani, joka on myös osa minua ja identiteettiäni, vaan hyväksyn sen. Itseasiassa ujouteni myöntäminen ja siitä puhuminen toisille, on auttanut minua löytämään lisää rohkeutta ja kohtaamaan tilanteita, jotka ovat olleet minulle aiemmin vaikeampia. Tämä tarinani kertominen oli minulle haaste. Päätin rohkaista mieleni, koska olin itse mukana ideoimassa tätä konseptia ja en voi odottaa toisilta heittäytymistä tähän mukaan, jos en itsekään pysty siihen. Joten tässä sitä nyt ollaan.

Markkinointitiimissä huolehdin osaltani siitä että tekemisemme ovat linjassa yritys- ja markkinointistrategioiden kanssa, ja että ne vievät meitä kohti asettamiamme tavoitteita. Laadin markkinoinnin vuosikellon jonka mukaan resurssoimme ja aikataulutamme tekemisiämme vuoden aikana. Huolehdin myös siitä että viestintämme on yhtenäistä riippumatta vaikkapa kanavasta tai kielestä ja että tuotamme aina parhaan mahdollisen asiakaskokemuksen kaikissa brändin kohtauspisteissä. Tehtäväkenttäni on laaja ja työpäiviini sisältyy mm. erilaisia tehtäviä liittyen konseptien, kampanjoiden ja erilaisten sisältöjen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan. Pyrin olemaan se henkilö, jolla on hyvä yleisnäkymä kaikkeen mitä Genelecin markkinoinnissa tapahtuu ja jonka puoleen voi aina tarvittaessa kääntyä. Opiskelen työn ohessa Itä-Suomen yliopistossa Executive MBA -tutkintoa.

Fyysisesti markkinointitiimimme on sijoittunut eri paikkakunnille Suomessa, sekä ulkomailla, mutta yhteistyö on silti erittäin tiivistä. Hyvä yhteistyö ja läpinäkyvyys eri toimintoihin yrityksen sisällä on tärkeää. Kun tuotekehitys alkaa suunnittelemaan uutta tuotetta tai palvelua, pääsen mukaan projektiin jo aikaisessa vaiheessa. Projektin kypsyyden ollessa riittävä, alamme suunnittelemaan markkinointikonseptia eri tiimeistä olevien ihmisten kanssa. Lanseerauspäivät ovat aina yhtä jännittäviä ja vuoden kohokohtia. Niihin kulminoituu niin paljon -useiden ihmisten, useiden vuosien tinkimätöntä työtä. Minulle on tärkeää myös se, että markkinointiviestintämme perustuu faktoihin ja vältämme tyhjää mainospuhetta. Jos joskus oma markkinointi-minäni innostuu liikaa ja alkaa luomaan ylisanoja tai keskittymään vääriin asioihin, niin tuotekehityksen kollegani palauttavat minut heti maan pinnalle ja toteavat että näin ei voi sanoa tai että asiakaskokemuksen kannalta tämä toinen asia on paljon merkityksellisempi. Markkinointiviestintämme on vähän kuin Genelecin äänentoistokin, eli emme poista tai lisää mitään alkuperäiseen vaan välitämme sen mikä on totta.

Genelecillä on perheenomainen työyhteisö. Kun olen aamukahvilla tehtaalla, saman pöydän ääressä voi istua kollega myynnistä, laadusta, tuotannosta, taloudesta, tuotekehityksestä, johdosta, tai vaikkapa joku yrityksen omistajista. Satunnainen paikalle tulija ei voisi heti kertoa kuka on kuka. Mutta kun syvennyt hetkeksi kuuntelemaan, huomaat että pöydän ääressä istuu ihmisiä, jotka ovat hyvin syvästi omaan asiaansa perehtyneitä, oman erityisalansa ammattilaisia, jotka kunnioittavat ja arvostavat toisiaan. Kaikki tulevat kuulluiksi, ja ovat keskusteluissa avoimia ja tasaveroisia. Tieto, kokemus, palaute, kehitysideat, kaikki kulkevat vapaasti suuntaan ja toiseen, ihmiseltä ihmiselle.
Päivittäiset kahvihetket tehtaalla ovat se asia, jota olen eniten kaivannut näin korona-ajan etätöissä. Yhteydenpito kollegoihin ympäri maailmaa tapahtuu tällä hetkellä sähköpostin ja Teams-palavereiden välityksellä. Koen valtavana rikkautena sen että työkavereihini kuuluu ihmisiä useista maista, kaikenikäisiä ja erilaisin taustoin. Genelecin yli 40 vuoden tarina on ainutlaatuinen ja nämä kaikki kollegani, kumppanimme ja asiakkaamme polkumme varrella ovat tehneet meistä sen mitä olemme tänä päivänä. Tunnen suurta ylpeyttä aina kun näen jonkun ihmisen studiossaan tai kotonaan ja tunnistan sieltä tutut kaiuttimet. Asiakkaidemme luottamus tekee nöyräksi ja kannustaa meitä eteenpäin löytämään aina vaan parempia ratkaisuja.

Yksi ikimuistoisimmista työpäivistä oli se, kun teimme kollegoideni kanssa Mannequin challenge -haasteen johon saimme mukaan jopa yrityksen hallituksen. Myös projekti jossa loimme Genelecin äänibrändiä, on ollut yksi antoisimmista. On ollut upeaa nähdä kuinka siitä on tullut niin luonteva osa brändimme identiteettiä, ja tärkeä osa viestintäämme. Saamamme palaute on ollut positiivista ja yksi vuoden 2021 kohokohdista olikin se kun sain kunnian käydä vastaanottamassa parhaan äänibrändäyksen palkinnon Pariisiissa, historiallisessa Théâtre Marignyssa suuren yleisön edessä, yhdessä äänibrändäyskumppanimme Sixième Son’n kanssa.

Ikimuistoisia hetkiä liittyy myös useisiin tuotelanseerauksiin, kuten vuoden 2017 The Ones - tuoteperheen lanseeraukseen. Useiden vuosien tuotekehitystyö alkoi olla valmista. Suunnittelimme juuri markkinointikampanjaa ja aloimme käsikirjoittamaan tuotefilmiä, kun tieto yrityksemme perustajan, Ilpon, poismenosta tuli. Se oli lamaannuttava hetki. Kuin sanattomasta sopimuksesta, me yhdistimme voimamme, annoimme kaiken minkä pystyimme surunkin keskellä ja teimme yhdessä hienon lanseerauksen. Juuri sellaisen, kuin nuo upeat tuotteet ansaitsivat. Tuotefilmikin tuli valmiiksi, ja siihen sisältyi niin valtava tunnelataus ja sanatonta viestintää että en vielä tänäkään päivänä, monen vuoden, ja kymmenien katselukertojen jälkeen, pysty katsomaan sitä filmiä kuivin silmin.

Perheeseeni kuuluu aviomies, juuri täysi-ikäistynyt poikani, ensi syksynä koulunsa aloittava tyttäremme, mieheni jo aikuinen poika, sekä meille rakas koira, Ransu. Asun pienessä kaupungissa, Iisalmessa, rakentamassamme omakotitalossa. Kotini ikkunoista näen Porovesi-järven, jonka rannalla myös Genelecin tehdas ja pääkonttori sijaitsee. Voisin siis mennä töihin myös veneellä tai talvella hiihtäen.

Kesäisin kasvatan vihanneksia kasvihuoneessa. Yleensä meillä on mieheni kanssa myös jokin rakennusprojekti aina meneillään. Tykkään kuunnella musiikkia ja katsoa elokuvia ja tv-sarjoja. Arvostan erityisesti sitä että äänisuunnitteluun on panostettu ja koen että se on vähintään puolet koko elokuvaelämyksestä. Kahdeksan vuotta sitten rakensimme omakotitalon, johon teimme myös kotiteatterihuoneen. Sain työkavereilta osaavaa konsultointiapua tuotteiden valinnan, sijoittelun ja akustiikan suhteen. Tällä hetkellä haaveilen tilan päivittämisestä immersiiviseen ääneen. Viime aikoina olen katsonut paljon erityisesti espanjankielisiä tv-sarjoja, sillä yritän tehdä vaikutuksen kolumbialaiseen kollegaani espanjan kielen taidoillani ja olenkin onnistunut jo kasvattamaan hieman sanavarastoani. Silti on myönnettävä, että hän puhuu paljon paremmin suomea kuin minä espanjaa.

Kesäisin vietän paljon vapaa-aikaa mökillämme, joka on keskellä erämaata. Ajaessani sinne saattaa tiellä tulla vastaan vaikkapa karhu, hirvi tai muita metsän eläimiä. Joskus saatan nähdä myös toisen ihmisen. Itse mökki on pieni eikä siellä ole kaikkia mukavuuksia, mutta se on rakas ehkä juuri siksi. Mökillä pääsee perusasioiden äärelle ja saan tyhjennettyä mieleni kaikesta turhasta painolastista. Usein myös työhöni liittyvät parhaat ideat syntyvät juuri siellä. Järvi- ja metsämaisemaa tai nuotiotulta voisi tuijottaa aamusta iltaan. Mutta myös mökillä on voimassa elämän realiteetit kuten se että jos sinulla ei ole polttopuita, et voi lämmittää mökkiä tai saunan kiuasta, tai laittaa ruokaa. Polttopuita taas ei ole, jos et kanna niitä puupinosta johon ne eivät taas ilmesty jos et hoida metsää ja pilko puita. Myös vesi on kannettava kaivosta, mutta kaikki tuo työ pitää minut lähellä luontoa ja silloin olen onnellisimmillani.

Joka kerta pois lähtiessä, katse hakeutuu auton peruutuspeiliin saadakseni nähdä vielä vilauksen tuosta rakkaasta maisemasta. Sekä vapaa-ajalla että työllä on paikkansa elämässä ja mielekäs, hyvin tehty työ luo omanlaistaan energiaa ja hyvinvointia.

Terveisiä työkaverilta

Mari otti minut siipiensä suojaan heti siitä hetkestä kun aloin tekemään töitä Genelecin Iisalmen toimistolla. Hän on edelleen kuuden tai seitsemän vuoden jälkeen minulle se ihminen joka aina auttaa, jos pyydän apua. Toivottavasti tämä toimii nykyään myös toiseen suuntaan.

Mari on optimistisin ihminen, jonka tunnen ja hänen sinnikkyydellään koko tiimimme on selvinnyt menestyksellä tilanteesta kuin tilanteesta.Tuntuu siltä että Mari saa vähintään yhden uuden, hyvän idean päivässä mikä jaksaa aina ihmetyttää minua vuodesta toiseen.

Mari, kiitos kun olet juuri sellainen kuin olet. Toivottavasti saan olla kollegasi vielä pitkään.

Työkaverisi, Karoliina