Ilpo Martikainen

Genelec Oy:n perustaja Ilpo Martikainen kuoli 30. tammikuuta 2017 pitkään sairastettuaan. Hän oli 69-vuotias, syntynyt Lapinlahdella 22. joulukuuta 1947.

Martikainen varttui tilalla, jolla arvostettiin lukemista, tietoa, kieltenopiskelua, musiikkia ja hengellistä, körttiläistä vakaumusta. Ilpon kiinnostus kohdistui näiden lisäksi teknisiin laitteisiin.

Poika laitettiin 5-vuotiaana kansakouluun, jotta hän voisi siirtyä nuorena talon töihin. Martikainen aloittikin varhaisella iällä metsurintyöt. Pian hän löysi itsensä kannon päällä miettimässä, että ”tätäkö elämä oli oleva.”

Akustiikan jatko-opiskelijana Martikaisen suunnitelmat muuttuivat, kun hän sai Yleisradiolta pyynnön suunnitella äänentarkkailuun soveltuvan aktiivikaiuttimen. Onnistunut prototyyppi mahdollisti yrityksen perustamisen vuonna 1978 ja muuton kotitilalle.

Tuskallisten opettelun vuosien jälkeen Genelecin kaiuttimista syntyi ilmiö, ja toiminta laajeni maailmanlaajuisesti. Ainutlaatuisiin hengellisiin arvoihin, niihin liittyvään musiikin kuuntelemisen tajuun sekä tieteellisen uteliaisuuden ja ponnistelun pohjalta syntyi alan johtava brändi.

Martikaisen johdolla Genelecille muodostui omapiirteinen kulttuurinsa ja filosofiansa. Näiden löytämisessä ja ylläpidossa Martikaisen teräväksi ja lämminhenkiseksi ihmisten kohtaamisen opettajaksi luonnehtima teologipuoliso Annikki oli tärkein rinnalla kulkija. Yrittäjyys oli Martikaisille elämänmuoto ja yritys kuin runoutta.

Martikainen ei tähdännyt siihen, että saisi paljon rahaa. Keskiössä olivat käyttäjät.

Ansioistaan Martikainen sai muun muassa Tasavallan presidentin vientipalkinnon. Kauppalehti valitsi hänet Vuoden yritysjohtajaksi ja Teknillinen korkeakoulu kunniatohtoriksi. Genelecin tuotteet ovat saaneet useita merkittävimpiä kansainvälisiä palkintoja.

Päätyönsä lisäksi Martikainen toimi yli 25 vuotta Portaanpään kristillisen opiston hallituksessa. Hänen humanistinen sivistysnäkemyksensä ja yritystoimintansa elivät vuorovaikutuksessa.

Martikainen oli aito vanhan liiton mies, mutta hän ei nähnyt perinteitä museoimisen kohteina. Körttiläinen pettuleivän perinne ilmeni esimerkiksi kaiutinkotelon materiaalimuutoksessa. Martikainen totesi: ”Pantiin puolet petäjäistä.”

Martikainen oli luonteeltaan hiljainen, ujo ja vaatimaton, erittäin sisukas, tunteen ja järjen liiton löytänyt henkilö. Kun hän istui liikematkoilla lentokoneessa lukemassa, häntä luultiin usein ortodoksipapiksi. Hänellä oli kaksi kuulevaa korvaa ja yksi suu. Verkkainen puhe oli aina painokelpoista.

Japanissa Ilpo-san oli kotonaan, New Yorkin takseissa vaivaantunut. Metsätyöt olivat hänelle rakkaampia kuin edustustilaisuudet.

Martikaisen suurin rakkaus oli hänen perheensä.

Siamäk Naghian ja Petri Järveläinen