Logistiikan tuotantopäällikkö Samu Männikkö

Genelec oli minulle entuudestaan tuttu musiikkiharrastukseni kautta ja pienessä kaupungissa kun asutaan, oli minulla myös tuttavia, jotka olivat Genelecillä töissä. Opiskeluaikana minulla oli alkamassa eräs projekti, johon sisältyi työharjoittelu, ja koska Genelecin toimiala ja tuotteet kiinnostivat, päätin kysyä harjoittelupaikkaa sieltä. Hakemukseni tärppäsi ja harjoitteluni logistiikkatiimissä alkoi vuonna 2013. Kun minulle harjoittelun päätyttyä tarjottiin työpaikkaa, otin sen tietenkin ilolla vastaan. Harjoittelu on hyvä tapa työllistyä, jos ala kiinnostaa, mutta työkokemusta ei vielä ole. Genelecillä monet ovat aloittaneet juuri harjoittelun kautta.

Aloitin siis työni vienti- ja logistiikkatiimissä ja vastuualueeseeni kuului Länsi-Euroopan maahantuojiemme asiakaspalvelu, sisältäen tilausten vastaanottamista, laskutusta ja vientipapereiden valmistelua lähetystä varten. Nykyisin tavallinen työpäiväni sisältää vaihtelevia tehtäviä liittyen tavarantoimituksiin ja varaston toimintaan, käytössä oleviin järjestelmiin ja kaikkien näiden kehittämiseen. Yleensä aloitan työpäiväni uusien sähköpostien tutkimisella, jonka jälkeen vuorossa on päivittäin palavereita sisäisten ja ulkoisten tahojen kanssa. Työssäni pidän eniten siitä, että välillä pääsee ratkomaan kiperiäkin haasteita, eikä vaihtelevia käänteitä puutu päivistä. Tietenkään unohtamatta sitä tosiasiaa, että työkaverit ovat myös vallan mainioita!

Työurani aikana on ollut useitakin ikimuistoisia hetkiä, ja on vaikeaa eritellä vain yhtä tapausta. Ehkä kuitenkin yksi nousee ylitse muiden ja on jäänyt osaltaan mieleen myös sen takia, että olin silloin vielä aika uusi työntekijä Genelecillä. Meillä oli tehtaalla rekkalähetys valmiina lähdössä tärkeään asennuskohteeseen Italiaan juuri ennen joulua ja toimituksella oli kiire tarkan deadlinen takia. Ajankohdan takia kuljetusta oli hankalaa saada järjestettyä ja silloin tuli soiteltua kaikki tutut ja puolitutut rahtifirmat useaan kertaan läpi ja puhelin kädessä meni useampia tunteja. Loppu hyvin, kaikki hyvin: asiakas sai lähetyksen ajallaan ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Asun Iisalmessa osana 6-henkistä hienoa perhettäni. Elämä on ajoittain melko hektistä ja harvoin tulee hiljaisia hetkiä. Jos en ole kuljettamassa lapsia harrastuksiin tai tekemässä jotain arkista kotipuuhaa, todennäköisimmin minut löytää musiikin parista. Harrastan musiikkia monin eri tavoin: kirjoitan biisejä, kuuntelen musiikkia, soitan kitaraa ja pianoa - ihan omaksi ilokseni - ja olen mukana myös bänditoiminnassa. Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen, enkä ole erityisesti kiintynyt johonkin tiettyyn musiikkigenreen, vaan suosikkejani löytyy monista eri tyylilajeista aina black-metallista countryn kautta indie- ja konemusiikkiin. Toinen intohimoni on NHL-jääkiekko, jota seuraan hyvin aktiivisesti. Yritän välillä myös kuntoilla, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että enimmäkseen kuntoilu jää yritykseksi…

Työssämme logistiikassa kiinnitämme paljon huomiota kestävään kehitykseen. Kaikilla Genelecin eri osastoilla seurataan ympäristövaikutuksia, joten myös logistiikkaosastolla laskemme mahdollisimman tarkasti kasvihuonekaasupäästöt ja olemme asettaneet toiminnallemme mittarit ja tavoitteet. Lähtevän ja saapuvan tavaran osalta kiinnitämme huomiota kuljetusten optimointiin ja pyrimme jatkuvasti löytämään kestävää kehitystä paremmin tukevia pakkaustapoja. Tavarantoimittajia valitessamme arvioimme, vastaavatko heidän toimintatapansa asettamiamme kestävän kehityksen vaatimuksia. Lisäksi valitsemme aina mieluiten toimittajat, jotka sijaitsevat mahdollisimman lähellä tehdastamme.

Meidän kaikkien tulisi osaltaan huolehtia siitä, että ympäristön kuormitus pysyy sellaisena, että sopusointu luonnon kanssa on mahdollista. Isänä mietin erityisesti sitä, minkälaisen maailman haluan jättää lapsilleni. Toivoisin että hyvän elämän edellytykset ja elinolot olisivat kunnossa myös lapsilleni ja heidän lapsilleen.

Terveisiä työkaverilta:

Samu on työkaveri joka ottautuu töihin antaumuksella ja tekee ne suurella tunteella, pieni pilke silmäkulmassa!

Työkaverisi, Marko Rönkä