Elektroniikkatyöntekijä Mara Harjunmaa
Hei, nimeni on Mara Harjunmaa ja työskentelen Genelecin tuotannossa käsinladonnan puolella piirikorttien parissa.
Haluan aluksi kertoa, että olen viittomakielinen kuuro, vammainen ja neuroepätyypillinen. Kuitenkin kuulen ja puhun sujuvaa suomea, sillä olen ollut pienestä pitäen sisäkorvaistutekäyttäjä. Minun korvani takaa näkyy usein sisäkorvaistutteeni ulkoinen prosessori. Sen pyöreä magneettinen kela on yhteyksissä istutteen ihonalaisiin osiin, jotka ns. auttavat digitoimaan ja kuljettamaan ääniä aivoihini. Leikisti voisi sanoa, että istutteeni on ihan kuin kaiutin, mutta toimii toiseen suuntaan!
Genelecin kaiuttimet ovat tulleet minulle tutuksi jo lapsuudessani, käydessäni säännöllisissä tutkimuksissa Helsingin yliopistollisen sairaalan kuulokeskuksessa, sillä kuulotesteissä käytettiin aina Genelecin kaiuttimia. Silloin en vielä kiinnittänyt niihin erityistä huomiota, mutta muistan kyllä, kun pienenä tuijotin keskittyneesti kaiuttimien mustiin aukkoihin samalla, kun piti painaa napista äänten ilmaantuessa. Muutin Etelä-Suomesta Iisalmeen vuonna 2017 ja kuulokeskukseni sijainti vaihtui Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Sielläkin sain todeta audionomeille, että onpas täällä tutut kaiuttimet!
Loppuvuodesta 2018 työni paikallisessa teollisuusompelimossa päättyi, kun yritys joutui lopettamaan YT-neuvotteluiden seurauksena. Kumppanini oli jo tuolloin työskennellyt Genelecillä useamman vuoden ja hänen puheidensa perusteella minulle oli muodostunut mielikuva turvallisesta ja leppoisasta työpaikasta. Minun ei siis tarvinnut kauaa miettiä seuraavaa siirtoani työttömäksi jäätyäni - olin todella iloinen, kun keväällä 2019 pääsin samaan työpaikkaan kumppanini kanssa!
Olen ollut Genelecillä nyt jo kolme vuotta ja työpäiväni ovat aina mukavan vaihtelevia. Piirikorttien latomisen lisäksi puhdistan aaltojuotoskonettamme ja tarkistan AOI-laitteella koneladottuja kortteja. Olen taide- ja käsityöihminen, joten nautin käsillä tekemisestä ja pikkutarkasta työstä. Erityisesti pidän siitä, että työni ei ole pelkästään istumista, vaan voin tehdä monipuolisia tehtäviä eri työpisteillä. Työyhteisössämme on omanlaisensa ja hauska ilmapiiri, jonka ansiosta töihin on mukavaa tulla. Se ei aina ole ollut minulle itsestäänselvyys, sillä kuurouteni ja esteettömyyden puutteen vuoksi minulla on aikaisemmin ollut vaikeuksia päästä mukaan yhteisöihin. Sairastuin masennukseen jo hyvin nuorena vähemmistöstressin vuoksi.
Vuonna 2021 koronapandemia pahensi tilannetta ja koin loppuun palamisen. Sen jälkeen päätin ensimmäistä kertaa alkaa käyttämään viittomakieli- ja kirjoitustulkkia työpaikalla. Kerkesin työskennellä Genelecillä kaksi vuotta ennen tulkkien mukaan ottamista ja tuona aikana en vielä tiennyt työkavereistani kovin paljoa. Kuulin vain sen, mitä minulle sanottiin kasvotusten, mutta en pystynyt kuulemaan niitä kaikkia asioita mistä ihmiset keskenään keskustelivat. Tulkkien avulla opin työkavereistani jo parissa viikossa enemmän, kuin mitä olin oppinut kahden vuoden aikana. Se on helpottanut masennustani huomattavasti ja pystyn taas olemaan aidosti oma luova itseni, oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosieni, kun enää ei tarvitse käyttää kaikkea energiaa yksin arjessa selviytymiseen. Haluankin kiittää Genelecin tuotantoporukkaa siitä, että he ovat ottaneet tulkkini niin hyvin osaksi työyhteisöä.
Kotona minulla on oma puuhahuone, jossa saan vapaasti toteuttaa itseäni aina kun inspiraatio iskee. Tälläkin hetkellä minulla on monta keskeneräistä projektia. Harrastuksiini tuntuukin kuuluvan harrastusten keräily, sillä minun on aina pakko kokeilla uusia käsityö- tai taidetekniikoita, joita vastaan tulee. Käsitöiden lisäksi sarjakuvat ovat suuri intohimoni. Keräilen mielelläni niin länsimaisia, aasialaisia kuin eurooppalaisiakin sarjakuvia. Lempisarjakuviini kuuluuvat mm. Tintti, Luupäät, Sandman, Muumit, One Piece jne... Kotona minulle seuraa pitävät kumppanini lisäksi myös kaksi cornish rex-kissatyttöä, jotka ovat hurjan hauskoja ja fiksuja tapauksia - olen opettanut niille temppujakin.
Ikimuistoisin kokemukseni Genelecillä on ehdottomasti se, kun vierailimme työkavereideni kanssa Japanin toimistolla Akasakassa. Sain kokea tunnettua japanilaista vieraanvaraisuutta, kun Genelec Japanin toimitusjohtaja Kanji Murai vei meidät kaupunkikierrokselle ja tarjosi meille klassiset sushiannokset. Veimme heidän toimistolleen tuliaisiksi tietenkin muumimukeja!
Alussa kerroin, että olen kuuro, vammainen ja neuroepätyypillinen. Poikkean myös seksuaali- ja sukupuoli-identiteettieni vuoksi valtaväestöstä. Tämän vuoksi minulle on todella tärkeää, että työpaikallani on aidosti nollatoleranssi syrjinnälle ja avoin ilmapiiri rakentaville keskusteluille. Emme voi puhua kestävästä kehityksestä ja vastuullisuudesta ilman, että otamme ihmisoikeuksien toteutumisen huomioon koko tuotantoketjussa. Tasa-arvo ja esteettömyys ovat minulle elintärkeitä teemoja, enkä varmaan olisi paraikaa tässä työpaikassa ilman Kuurojen liiton, vammaisjärjestöjen ja aktivistien taisteluita vammaisoikeuksien edistämisen puolesta.
Terveisiä työkaverilta:
Mara on iloinen, rohkea ja avoin persoona. Hän osaa myös tuoda hyvin esille asioita, joita ei itse aina osaisi edes ajatella.
Kun aloitin uutena työntekijänä Genelecillä, ajattelin jo ensimmäisinä päivinä, että olisipa kiva tutustua sinuun paremmin, mutta ujohkona ihmisenä en oikein osannut aloittaa. Sinä kuitenkin tulit rohkeasti vastapäätä istumaan, esittelit itsesi ja kysyit, pidänkö kissoista, kun minulla oli kissapaita päälläni.
Toivon, ja uskonkin, että vaikka emme ole tunteneet vielä kauaa, meidän ystävyytemme niin töissä kuin sen ulkopuolella tulee kestämään pitkälle tulevaan.
Työkaverisi, Orvokki Niemi