PME Records luottaa Geneleciin

Helsingin Vallilaan 1920-luvulla noussut Kravattitehdas kasvoi ajan saatossa kolmen teollisuusrakennuksen kompleksiksi. Aikansa kotimaista tekstiilivalmistusta palveltuaan koko kiinteistö pantiin remonttiin ja uusi elämä tiloissa käynnistyi 2020 valmistuneen saneerauksen myötä.

Nyt Elimäenkatu 9:n avarissa ja valoisissa tiloissa toimii myös 2012 perustettu indielevy-yhtiö PME Records, jolle muutto saman kadun varrelta, muutaman korttelin päässä sijainneesta edellisestä tukikohdasta oli samalla tietoinen profiilin korotus yrityksen julkiseen kuvaan. Mielikuvatasolla pantiin indietä vähän pienemmälle ja bissnestä hiukan isommalle.

– Me ollaan kasvettu siihen kokoluokkaan, ja taloudellisesti menee myös sillä tavalla paremmin, että on ylipäänsä mahdollista pitää tällaista toimistoa, kertoo yrityksen perustajaosakkaisiin kuuluva, päivittäisiä operaatioita johtava COO Antti Kosonen, ja muistelee ääneen edeltäneiden tilojen olleen hieman toista maata.

– Siellä ei joka seinällä olleet maalit ihan kunnossa ja oikeastaan kaikki suorastaan huokui sitä, että ollaan nimenomaan indie-yhtiö.

Imagon kohotuksen lisäksi muuttoa puolsivat myös käytännölliset syyt. Kasvun myötä alkoi olla ahdasta, eivätkä tilat vastanneet muuttuneita tarpeita.

– Varsinkaan ei ollut mitään paikkaa missä kuunnella musiikkia, Kosonen kiteyttää vallinneen tilanteen.

Nyt ovat asiat toisin. Musiikki tervehtii tulijaa jo aulassa, jonka seinää komistavat yhtiön artistien saamat kulta- ja platinalevyt, sekä muut vuosien varrella ansaitut tunnustukset. Musiikki & Media -tapahtumassa PME Records palkittiin Vuoden indie-yhtiönä 2017 ja myöhemmin vielä kolmesti Vuoden levy-yhtiönä.

Nykyisin liki 40 artistin rosterissa on tuttuja nimiä Almasta Gettomasaan ja Aivovuoto rap-yhtyeestä perinteistä rockia soittavaan The Holyyn.

Yhtiön juuret juontavat kotimaisen rapin ytimeen, ja PME:n perustajaosakkaat Jare Brand ja Ville-Petteri Galle keikkailevat yhä JVG:n nimellä tunnettuna duona.

JVG:n tuolloisista taustavoimista levy-yhtiön perustajiksi lähtivät Kosonen sekä taiteellisena johtajana pitkään työskennellyt Andrei Kipahti, ja heidän luotsaamanaan PME muovautui varsin monipuoliseksi julkaisijaksi. Nykyisin Kipahti työskentelee 2021 perustamansa Babyface-levymerkin puitteissa, jatkaen edelleen jo PME:n aikana virinnyttä yhteistyötään Warner Musicin kanssa.

PME:n toiminta ei keskity vain kotimaahan, sillä musiikille maailman ovet ovat auki, jos vain on halua ja niistä osataan sujuvasti kulkea. Ja PME selkeästi osaa – Teosto huomioi yrityksen valtakunnallisella vientipalkinnolla Alman kansainvälisen läpimurron yhteydessä 2017.

Fiilikset kuunteluhuoneesta

Omaa studiota PME Recordsilla ei enää ole, sellaiselle kun ei nykymaailmassa ole välttämättä tarvetta, sillä musiikin tekemiseen löytyy fasiliteetteja muualta.

– Artisteilla tai heidän tuottajillaan on nykyään omat studiot, joissa he työskentelevät. Sehän voisi olla hieno juttu, jos vaikka tämmöisen toimiston yhteydessä olisikin studio, joka kokoaisi porukkaa ja tukisi osaltaan tätä kokonaisvaikutelmaa, mutta ei sellainen ole välttämätöntä, Kosonen kertoo.

Sen sijaan toiminnalle aivan oleellinen seikka on asianmukainen kuunteluhuone, jollaisen hahmottelusta PME:n uusien tilojen luonnosteleminen myös aloitettiin. Massiivisilla Geneleceillä varustetun kuunteluhuoneen suunnitteli akustikko Janne Riionheimo Akukonilta. Hänellä on pitkä kokemus myös ammattituotantoon rakennettavien äänistudioiden suunnittelemisesta.

Ei siis ihme, että PME:n kuunteluhuoneessa musiikki soi täyteläisenä ja tasapainoisesti, siellä eivät bassot kumise ontosti eikä kaikuisuus tee hallaa äänelle. Jälkikaiun vaimennusta on juuri sopivasti ja oikeilla taajuusalueille, ääniaaltojen heijastuksia ohjaillaan tarkoituksenmukaisesti, ja visuaalisestikin tila on miellyttävän levollinen.

Tämä käy ilmi jo puheäänen luontevuutena ja selkeytenä, kun pohdiskelemme sopivaa levyä kuunteluun. Ja vaikutelma vain vahvistuu, kun PME:n artisteihin lukeutuvan Pykärin vinyyli laitetaan soimaan.

Mielenkiintoista ja hyvin visuaalista äänikudelmaa kuunnellessa tulee ihastelleeksi musiikin ohessa myös raikkaan avaraa sointia – ollaan kuin isossa olohuoneessa, mutta ääni-ilmastoltaan poikkeuksellisen miellyttävässä sellaisessa. Siinä sohvalla istuskellessaan voikin sulkea silmänsä ja antaa musiikin ympäröidä itsensä. Kuuntelutuokio tällaisessa huoneessa on rentouttava kokemus siinä missä laavakivihoito tai meditointikin.

Hallittu akustiikka luo oivallisen perustan huippuluokan äänentoistolle, jossa kokonaisuuden toisen puolen muodostaa Genelecin SAM-sarjasta (Smart Active Monitor) valitut kaiuttimet. Äärimmäisen puhtaaksi ja virheettömäksi suunniteltujen SAM-kaiuttimien toisto kulloiseenkin huoneeseen sovitetaan Genelecin AutoCal-mittausohjelmistoa ja kaiutinjärjestelmän sähköistä hienosäätöä hyödyntäen.

PME:n kuunteluhuoneessa akustiikka ja kaiutinjärjestelmä muodostavat ihanteellisen liiton: eri instrumenttien äänet piirtyvät selkeinä, ja täsmälliset bassot, täyteläinen keskialue ja kirkas diskantti muodostavat koko kuuloalueen kattavan tasapainoisen kokonaisuuden.

Tulos ei jätä jossittelun varaa: kun on tarpeen syventyä kuuntelemaan artistin tekemää demoa tulevasta tuotannosta, tai vaikkapa juuri julkaisuvalmiiksi saatua teosta, tämä on juuri se oikea paikka, johon kokoonnutaan asian äärelle.

PME:n tuotannosta noin viidesosa julkaistaan myös vinyyleinä ja perinteinen levysoitin kuuluukin pakollisena osana kuunteluhuoneen laitteistoon. Aikanaan katoamaan jo tuomittu ääniteformaatti elää vahvana, vaikka valtavirta kuunteleekin musiikkinsa striimeinä. Kosonen kertoo, että vinyyleille valikoituu aivan tietty osa tuotannosta.

– Keräilijöiden suosimat artistit tai yhtyeet. Viimeisimpinä ovat olleet Aivovuoto ja Stepa, joiden vinyylipainokset myytiin nopeasti loppuun. Tehdään pieniä painoksia sellaisille artisteille, joiden fanikunta on tottunut ostamaan levyjä.

Ja "levy" viittaa nimenomaan vinyyliin, sillä cd-formaatti on ollut PME:n tuotannoissa selkeästi kaikkien harvinaisin julkaisumuoto. Ratkaisuissa mennään aina tilanteen mukaan: jopa C-kasetteja on valikoiduissa tapauksissa tehty, jos artistin fanit sellaista mielivät.

Vinyylilevyjen valmistuksen kriittinen työvaihe, koelevy, myös kuunnellaan täällä ennen kuin Helsingin Levypuristamolle näytetään vihreää valoa varsinaisen painoksen tekoon.

Ei siis ihme, että kuunteluhuone onkin päivittäin käytössä ja sinne vetäydytään myös usein palaveeraamaan artistien kanssa silloinkin, kun musiikin kuuntelu ei ole pääasia.

Kuunteluhuone on varustettu The Ones -sarjan suurimmilla 8361A-malleilla sekä kahdella 7370A-studiosubwoorilla.

Verkotettu kaiutinjärjestelmä

Satsaus äänentoistoon ei rajoitu kuitenkaan vain kuunteluhuoneeseen. PME vuokrasi tilat itselleen jo saneerauksen ollessa vielä käynnissä, ja pääsi siinä vaiheessa esittämään omat toiveensa toimiston huonejakoon sekä rakenteisiin. Kaikki on voitu ottaa huomioon ja voitu myös toteuttaa.

– Mun silmään yksi suurimmista asioista on, että toimistolla on hyvä äänentoisto. Ei pelkästään kuunteluhuoneessa vaan ihan joka puolella. Meillä soi musa koko ajan, se soundaa hyvältä ja herättää mielikuvia, Kosonen kertoo, ja torppaa samalla ajatuksen oman levymerkin suosimisesta toimiston soittovalinnoissa:

– Oikeastaan ihan päinvastoin. Kuka ensimmäisenä ehtii toimistolle, saa valita oman maun mukaan. Tänään taisi soida Fleetwood Mac, kun tulin paikalle, hän toteaa hymyn kare suupielessään.

Audion lähteenä palvelee iPad, josta musiikki käydään valitsemassa. Äänentoiston rungon puolestaan muodostavat yleisten tilojen, sekä neuvotteluhuoneiden kattoihin asennetut valkeat Genelecin kaiuttimet, jotka on kytketty digitaaliseen verkkoon.

Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että jopa WC-tiloissakin soi musiikki, luonnollisesti samalla ammattitason äänenlaadulla.

– Se on yllättävän iso mielikuvan muutos, kun jengi menee vessaan ja sielläkin soi Genelec. Melkein jokainen, joka tulee tänne ekaa kertaa ja käy vessassa toteaa, että vitsit kun siistii; tuolla soi musa!

Arvelen, että kaiuttimien tunnistettavalla muodolla ja tutulla logolla saattaa olla paitsi ylevöittävä, myös luottamusta herättävä vaikutus. Ne kertovat, että tässä yhtiössä äänenlaatua arvostetaan.

– Menisin jopa vielä vähän pidemmällekin, Kosonen sanoo, ja jatkaa:

– Ainakin osa jengistä tuntee sen soundin mikä täällä soi. Se on sen verran tuttu korvalle. Aivan kaikkihan eivät tykkää siitä, että se soundi on tavallaan niin anteeksiantamaton ja todellinen, mutta se laadukkuus tunnetaan ja tunnustetaan. Se miten täällä soi, on sellaisenaan jo iso mielikuvatekijä.

Suhde kotimaiseen kaiutinvalmistajaan juontuu jo vuosien taa.

– Se alkoi oikeastaan silloin ihan alussa, jo ennen firman perustamista, kun kierrettiin JVG:n kanssa. En muista mistä se oli tullut, mutta meillä oli silloin ihan JVG:n alkuvuosina kova fiksaatio, että Genelec on paras kaiutin. Olin itse sen verran kova hifi-nörtti, että olisin saattanut toitottaa sitä pakussa, mutta kyllä me oltiin kaikki tutustuttu Genelecin kaiuttimiin jo vielä aikaisemmin. Oltiin sitten yhteydessä heihin ja meidät jopa kutsuttiin heidän tehtaalleen tutustumaan. Hieno firma!

Tuolla käynnillä vieraat pääsivät itse osallistumaan omien kaiuttimiensa kokoamiseen. Kun sitten joitakin vuosia myöhemmin tuli aika perustaa PME ja rakentaa oma studio ensimmäisten toimitilojen yhteyteen, Genelec lähti mukaan hankkeeseen.

– Saatiin lainaan state of the art -kamat, jotka olivat käytössä aivan siihen asti, kun studio purettiin.

Seuraava askel hyvin palvelleille, lukuisten menestysjulkaisuiden tekemisessä käytetyille ensikaiuttimille on jo alustavasti sovittuna, sillä kyseiset monitorit on määrä huutokaupata tai arpoa.

– Hyväntekeväisyyteen. Hyvät kamat, Kosonen toteaa yks'kantaan.

Levy-yhtiö muuttuvassa maailmassa

Tulevaisuuteen Antti Kosonen suhtautuu luottavaisesti. Striimauspalvelut kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan, ja niin levy-yhtiölle kuin artisteillekin tilitettävät maksut ovat kasvussa. Myös tilitysten kohdistaminen on Kososen mukaan kehittynyt reilumpaan suuntaan marginaalisen musiikin kannalta.

– On vielä joitain epäkohtia, esimerkiksi siinä miten maksetaan musiikin tekijöille; teospuolelle. Sen pitää vielä kehittyä. Mutta kyllä striimaus on hyvä tapa kuluttaa musiikkia ja myydä sitä, Kosonen kertoo.

Eroja eri palveluiden välillä ei levy-yhtiön kannalta ole, käytännön syystä.

– Suomessa 90 prosenttia kuuntelusta on Spotifyissä, se on se meidän bissnes. Tietysti olisi hyvä, jos se olisi vähän moninaisempaa, mutta tilanne on mikä on. Striimausmaailma on kuitenkin vielä alkutaipaleellaan, kaikki käytännöt eivät ole vielä valmiita, eikä varmasti olla nähty vielä kaikkia palveluita, joita tulee. Vielä on matkaa edessä, Kosonen muistuttaa.

Muutos on ollut nopea ja Kosonen kuuluu itsekin vielä siihen ikäpolveen, joka kasvoi fyysisten tallenteiden maailmaan.

– Ensimmäinen levy, jonka mä kävin itse ostamassa oli Offspringin Smash. Muistan vielä kuinka pyöräilin kotoa Puistolasta Ala-Tikkurilan Top Teniin… Miten silloin valittiin se mitä haluttiin ostaa. Oli ne kuuntelutelineet ja jos sieltä löytyi jotain hyvää… tai sitten vaan selattiin levyjä… oli se kyllä aika erilainen kokemus hankkia ja kuluttaa musiikkia!

Kuvailen omaan nuoruuteeni oleellisina kuuluneita vierailuita Aleksilla sijainneen Musiikki-Fazerin levyosastolle, jossa genren ja aakkosten mukaisesti järjestetyistä laareista selaamalla löytyneen levyn saattoi kantaa asiakasalueesta erotetun tiskin takana päivystävälle myyjälle. Tiskin etureunan koukusta sai poimia kuulokkeet itselleen samalla, kun henkilökunnan edustaja laittoi levyn soittimeen ja asetti neula toiveen mukaan levyn alkuun tai jonkin tietyn kappaleen kohdalle.

Jos levyvalinta osui sopivasti, edettiin kassalle. Usein jäätiin kuuntelemaan myyjän ehdotusten perusteella muita mahdollisia hankintoja. Ja jos oli solmiutunut riittävän monen vierailun perusteella jo sopivan luottamuksellinen suhde, myyjä osasi suositella sellaisiakin uusia levyjä, jotka eivät olleet juuri sillä kerralla kuunnellun kanssa samaa puuta vaan aivan omaa juurtansa.

– Tuollaiselle levykaupalle olisi kyllä paikka nykymaailmassakin, Kosonen aprikoi, ja muistuttaa samalla, että "kyllähän niitä on – esimerkiksi Levykauppa X, jossa porukka osaa suositella aika hyvin. Ja vähän, kun levykauppiaan kanssa juttelee, niin kyllähän se suosittelee.

Aulatilojen äänentoistosta vastaavat Genelecin 4030C-asennuskaiuttimet.

Kyvyt löydetään

Nykymaailmassa kuka tahansa voi periaatteessa tehdä musiikkia ja julkaista sitä eri kanavia myöten, jos on hiukankaan tietotekniikkaa käytettävissä ja omaa sopivasti innostusta. Älypuhelinkin riittää, tabletille tarkoitetut applikaatiot ovat todella pystyviä ja läppäristä voi rakentaa ammattiluokan studion pienillä lisähankinnoilla.

Levy-yhtiön roolina on neuvoa ja tukea prosessia, osallistua tarvittaessa konkreettisin keinoin, mutta ennen kaikkea markkinoida ja mainostaa artistia. Eräs onnistumisen edellytys on valppaus ja hyvä vainu: uudet lupaavat tekijät pitää tunnistaa sopivassa vaiheessa ja kiinnittää yhtiön sopimuskumppaniksi.

– Se on yksi meidän toiminnan perusteista ja siinä me ollaan kyllä yksi alan parhaimmista, Kosonen kuvailee, ja jatkaa:

– Mehän perustettiin tämä yhtiö ihan artistien lähtökohdista. Kierrettiin JVG:n kanssa silloin, kun heidän ensimmäinen levytyssopimuksensa loppui ja heidän silloinen indie-yhtiönsä arveli, että heillä ei riitä paukut markkinointiin sillä tasolla millä sitä pitäisi tehdä.

Seuranneiden neuvotteluiden seurauksena Ville-Gallen deejiinä toiminut Kosonen kumppaneineen päätti perustaa oman yhtiön, alkuun yhteistyössä Warnerin kanssa, myöhemmin kokonaan omin voimin jatkaen.

Ensihetkistä alkaen toiminnan haluttiin olevan indiemäistä ja artistin näkökulmasta lähtevää, Kosonen kertoo. Tämä selittää osiltaan myös uusien kykyjen löytymistä.

– Mietittiin miten levy-yhtiö toimisi sillä lailla, että se olisi mahdollisimman hyvä diili artistille aina.

– Haluttiin, että meidän artistit voi myös etsiä kykyjä ja tukea toisiaan siinä. A&R-päällikkö Henri Pulkkinen on itse artisti, ja kyllä Ville Galle esimerkiksi on ihan varmasti yksi alan parhaista kykyjenmetsästäjistä tällä hetkellä, ja saa uusia nimiä tänne meidän taloon.

Kovin rajoittavia ennakoehtoja mahdollisille uusille artisteille ei aseteta.

– Ei ole ajatusta siitä, että pitäisi olla jotain genreä. Onhan meillä nykyään suomirapistä ambienttiin; löytyy kaikennäköistä. Meistä on muodostunut se kuva, että ollaan parhaimmillamme just suomiräpin kanssa. Mutta alusta asti ollaan ajateltu, ettei voi olla genrerajoa tai tyylirajaa, että tehdään vaan tätä. Suomen musiikkimarkkinat on valitettavan pienet: jos haluaa vain jotain yhtä juttua tehdä, niin siinä ajaa helposti itsensä aika pian marginaaliin.

PME ei ole itseään nurkkaan maalannut, artistikattaus on monipuolinen, eikä kokonaisuus ole enää altis äkillisten muotivirtausten pyörteille.

– On tässä aika pitkään tehtykin duunia tämän eteen, Kosonen muistuttaa ja jatkaa:

– Monta kertaa olisi voinut homma kaatua niin, ettei oltais päästy tähän pisteeseen, mutta nyt meillä alkaa olla kataloogia sen verran, että sellainen peruskoneisto pyörii kokoajan ja bissnes toimii. Siihen me on nyt päästy ja se on ihan upea tunne.

Kysyn Kososelta, olisiko hän tohtinut ryhtyä yrityksen perustamiseen, jos olisi tiennyt mitä kaikkea edessä on.

– Kyllä varmaankin. Mutta en ehkä olisi ollut jotenkin niin huoleton!

Tuskin minkään levy-yhtiön arki täysin huoletonta on milloinkaan, eikä kehitys myöskään saa pysähtyä. Alan luonteeseen kuuluu, että työ ruokkii uutta työtä.

– Koko ajan kuitenkin kasvetaan vähän ja se kasvu pitää saada jostain. Edellisen vuoden tuotoista laitetaan jotain uuteen; se on sellainen kehä. Ehkä jonain vuonna saadaan tasoitettua tämä ja homma pyörii sitten niin. Se voi olla vaikka meidän seuraavan kymmenen vuoden tavoite, päättää Kosonen keskustelun pilke silmäkulmassaan.

Teksti: Lauri Paloposki